Juhlan jälkeen

Pian viikko siitä kun kylpytynnyrimme täyttyi iloisista juhlijoista. Oli aika juhlistaa niin monet juhlimatta jääneet virstanpylväät. Niitä kun oli kertynyt muutamista varpajaisista mieheni kolmikymppisiin. Tärkein juhlan aihe oli kuitenkin ensimmäinen oma kotimme. Kodille tulee pian ikää vuosi mutta nyt vasta aika oli otollinen suuremmille juhlille.

Juhlat, mikä ihana syy hankkia pientä kivaa itsensä ehostamiseksi ja kuluttaa aikaa peilin edessä. Arkena kun peiliin tuijotus on jäänyt vähemmälle, ehostamisesta puhumattakaan. Silti pieni puunaus päivässä ei ole pahitteeksi (valokynä on jo vakkari). Juhlien naisväki ei paljuun pulahtanut, olihan laittautumiseen uhrattu kuitenkin aikaa. Ja kuka muu muka meitä tanssitti jatkoilla kuin itse Cheek.

Lasit takaisin kaapissa ja viikko mennyt mukavaa iltaa muistellessa. Ystäviä vuosien varrelta. Vanhin tuttavuus pysynyt kainalossa ensimmäisestä koulupäivästä lähtien ja uusimmat tulleet tutuiksi mieheni kautta. Oli ihana huomata, ettei vuosien varrella harvenneet kohtaamisemme haitanneet juttua. Kaikki oli kuin ennenkin. Tai no, puheenaiheissa oli pientä eroa sitten teinivuosien. Näiden ystävien kanssa voin olla hiljaakin, sanoja ei aina tarvita. Ilta muistutti kuinka tärkeitä nämä ihmiset ovat, eikä yhteyttä heihin voi pitää liikaa. Lisää näitä kohtaamisia.

Josko bloggaus saisi uutta tuulta purjeisiin tämän postauksen myötä. Huikeita idiksiä olisi vaikka muille jakaa. :)

                                                      Ihanaa ystävänpäivää!

                                             

                                            - Emilia