Ihan pihalla

Siltä monesti tuntuu. Ja siihen usein auttaa lähtö pihalle! Yksin, kaksin tai koko perheen voimin.
Viikolla aamut pikkutyttöjen kanssa eivät aina mene oppikirjan mukaan ja usein kiukku iskee jo ennen pihalle pääsyä. Päät punaisena puetaan ja hoen lapsia odottamaan vaikka tiedän, ettei etenkään 9 kuukauden ikäinen tiedä odottamisesta yhtään mitään. Pipot, sukat, tumput aina aamuisin hukassa. Eikun, toinen pareista löytyy ja toiselle keksitään kiireessä kaveri. Eriparivarustuksella pikaisesti pihalle ja heti helpottaa. Tuon edellä mainitun uurastuksen jälkeen ennuste loppupäivälle onkin paljon aurinkoisempi. Ruoka ja päikkärit kelpaavat happea nauttineille neideille paljon paremmin ja äiti on kiva.

Näissä mummilan maisemissa Pohjanmaalla lepää äidinkin mieli.

Lenkeillä maleksitaan, ihmetellään ja ongitaan vaikka koiran kakkaa, niin kuin tänään. :) Isiä on ikävä koko päivä ja ilo on irti, kun tuo sankari saapuu ovesta.
Puuhakkaiden neitien seurassa kuuluisa oma aika- on kortilla. Usein tuo aika tulee vasta päivän kääntyessä välillä myöhäiseenkin iltaan. Hetken koittaessa heitän usein lenkkarit jalkaan ja otan pienen happihyppelyn sekä päivän nollauksen, ihan yksin. Muutamana iltana olen malttanut kävellä lenkin aivan rauhassa ja musiikin sijasta kuunnellut illan ääniä. Ihanan hiljaista.

Iltataivaan väriloistoa.

Lenkiltä kotiin palaa uusi ja entistä kirkkaammat ajatukset omaava äiti, joka jää vielä pihaan ihastelemaan ihanaa kotia. Tunnelmallinen pihan valaistus toivottaa jo kaukaa tervetulleeksi ja kodikas lämpö houkuttaa illassa vaeltajaa.

.

Oven toisella puolella minua odottaa kolme kaipaavaa. Kotiin on hyvä tulla.

Rentouttavia ulkoiluhetkiä ja Pääsiäisen pyhiä!